IAH ARKKITEHTuuriTOIMISTO
Mitä on ekologisesti kestävä rakentaminen?
Asumisen ekologinen kestävyys – tai kestämättömyys – on monen osatekijän summa. Pieni hiilijalanjälki, luonnonvarojen säästäminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ovat ekologisesti kestävän asumisen kulmakiviä Suomen oloissa.
Asuminen osuus keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä on viidennes. Asumisen hiilijalanjälki muodostuu talon rakentamisen, käytön, korjaamisen ja lopulta purkamisen aiheuttamista päästöistä. Erot eri talojen ja perheiden välillä energiankulutuksessa ja hiilijalanjäljessä ovat suuria, mutta onneksi asumisen päästöjä on helppo pienentää – samalla kutistuvat asumiskustannukset.
Parhaimmillaan kodin suunnitteluratkaisut helpottavat ekologisesti kestävää arkea: lajittelu on tehty helpoksi ja loskan kuorruttaman polkupyörän sulattamiseen löytyy oma paikka. Lisäksi ekologisesti kestävä talo kestää ajan hammasta niin teknisesti kuin esteettisesti.
Rakennuspaikka vaikuttaa talon ja sen asukkaiden hiilijalanjälkeen. Tontin pienilmasto voi vaikuttaa talon lämmitystarpeeseen jopa 10–30 %. Ilmatiiviiseen ja hyvin eristettyyn taloon vaikutus on tosin pienempi. Suojainen etelärinne on parempi kuin varjoisa, tuulinen tai kostea paikka. Miellyttävä pienilmasto tekee myös pihasta mukavan. Pihapiirin pienilmastoa voi muokata rakennusten sijoittelun ja kasvillisuuden avulla.
Omalla pihalla voi vaalia luonnon monimuotoisuutta: rehevä, luonnonmukainen piha tarjoaa elinympäristön useammalle lajille kuin kynitty nurmikko asfalttipihasta puhumattakaan. Rehevä piha on lisäsi ilmastosietoinen tasaten äärevöityvän sään vitsauksia. Pihalla puuhastelu on mukavaa, ja omalla pihalla kasvatettu lähiruoka pienentää hiilijalanjälkeä.
Bensiinillä tai dieselillä kulkevan henkilöauton käyttö voi aiheuttaa jopa suuremmat päästöt kuin omakotitalon lämmitys. Turhan liikenteen välttämiseksi kannattaa rakentaa lähelle palveluita ja työpaikkoja hyvien kevyen ja joukkoliikenteen yhteyksien äärelle kyliin tai taajamiin. Vihreällä sähköllä tai biokaasulla kulkevien autojen päästöt ovat toki selvästi pienemmät. Kävellen ja pyörällä kurvaillen pysyy kunto hyvänä ja mieli virkeänä.
Talon koko ja tilaohjelma vaikuttavat oleellisesti sen energiankulutukseen ja asumisen hiilijalanjälkeen. Pieni talo kuluttaa vähemmän kuin suuri. Hukkaneliöiden lämmittäminen tuhlaa energiaa, joten tilat kannattaa suunnitella toimiviksi ja tehokkaiksi. Tämä ei kuitenkaan merkitse ahtautta vaan järkevää tilankäyttöä ilman hukkaneliöitä – niissä lymyää energiahukka.
Tilojen jousto ja muunneltavuus säästävät energiaa. Usein käy niin, että perheen saatua kauan unelmoitu oma talo, lapset yllättäen varttuvat ja muuttavat pois kotoa. Vanhemmat jäävät haahuilemaan ylisuureen asuntoon, ja energiaa tuhlaantuu tyhjien huoneiden lämmittämiseen. Näin ei tapahdu, mikäli käyttämättömien tilojen lämmitystä voidaan alentaa tai ne voidaan erottaa asunnosta ja vuokrata muuhun käyttöön.
Kun ikkunat suuntaa etupäässä etelään, talviaurinko lämmittää sisätiloja. Rakenteisiin varastoitunut lämpö säteilee yöllä huonetiloihin. Tätä kutsutaan passiiviseksi aurinkoenergian hyödyntämiseksi. Oleskelutilat kannattaa sijoittaa auringon puolelle ja vähemmän lämpöä tarvitsevat tilat, kuten vaate- ja makuuhuoneet, puskurivyöhykkeeksi talon pohjoispuolelle. Toisaalta kesien lämmetessä rakennusten aurinkosuojauksen merkitys kasvaa. Kesällä liika kuumeneminen estetään kasvillisuuden, räystäiden tai markiisien avulla. Tasapainoilu auringon hyötyjen ja harmien välillä edellyttää huolellista suunnittelua.
Energiatehokkuus on ekologisesti kestävän rakentamisen keskeinen, mutta ei ainut osatekijä. Talon ulkovaipan sekä ikkunoiden ja ovien lämmöneristyskyky ja ilmatiiveys vähentävät lämmitysenergian tarvetta. Energiatehokkuus tuo lisähintaa rakennuskustannuksiin muutaman prosentin, mutta pienentää lämmityskuluja ja hiilidioksidipäästöjä tuntuvasti. Tyypillisesti passiivitalon lämmitysenergian tarve on vain 15–25 % tavanomaisen nykymääräykset täyttävän pientalon vastaavasta tarpeesta. Energiatehokas rakentaminen maksaa itsensä takaisin jo muutamassa vuodessa.
Sähkön ja lämpimän käyttöveden tuottamisen suhteelliset osuudet kokonaisenergiankulutuksesta kasvavat rakennusrungon energiatehokkuuden parantuessa ja lämmitystarpeen pienentyessä. Sekä sähköä että vettä voi säästää hyvin yksinkertaisin ja kustannustehokkain keinoin.
Asukkaiden elintavat vaikuttavat energiatehokkuuteen. Tuhlailevasti energiaa käyttävän perheen energiankulutus on huomattavasti suurempi verrattuna säästäväisen perheen kulutukseen, vaikka perheiden asunnot olisivat täysin samanlaiset.
Oma energiantuotanto uusiutuvia lähienergioita hyödyntäen vähentää ostoenergian tarvetta ja hiilidioksidipäästöjä tuntuvasti. Aurinko ja tuuli ovat energialähteistä puhtaimmat. Maalämpö, biopolttoaineet tai erilaiset hybridijärjestelmät aiheuttavat melko vähän hiilidioksidipäästöjä. Koska uusiutuviakaan energiamuotoja ei voida tuottaa rajattomasti, on energian säätäminen tärkeää.
Uusiutuvia energiamuotoja hyödyntäen pääsee Suomessakin nollaenergiatasoon eli rakennus tuottaa yhtä paljon energiaa kuin kuluttaa. Uusiutuvia energiamuotoja hyödyntävän talon hiilidioksidipäästöt ovat parhaimmillaan vain murto-osa vastaavan sähkölämmitteisen vaihtoehdon päästöistä öljylämmitteisestä puhumattakaan.
Erityisen tuntuva vipuvarsivaikutus uusiutuvilla energiamuodoilla on olemassa olevien rakennusten hiilijalanjälkeen. Esimerkiksi siirtyminen öljy- tai sähkölämmityksestä maalämpöön tipauttaa lämmittämisen päästöt jopa 75 %. Vanhemmissa taloissa lämmityksen osuus kokonaisenergiankulutuksesta on suurempi kuin uudemmissa.
Talon rakenteet ja osat ovat ekologisesti kestävämpiä, jos ne on valmistettu mahdollisimman vähällä energialla lähitienoon uusiutuvista luonnonmateriaaleista ja ne ovat pitkäikäisiä, helposti korjattavia ja aikanaan kierrätettäviä. Mitä vähemmän energiaa ja luonnonvaroja materiaalien valmistamiseen on käytetty, sitä vähemmän rakentamisesta on haittaa ympäristölle.
Uudisrakentaminen tuottaa aina kertaluonteiset päästöt, niin sanotun hiilipiikin, joten vanhan talon kunnostaminen voi olla hiilijalanjälkinäkökulmasta parempi vaihtoehto. Rakenteiden ja osien hiilijalanjäljissä on tuntuvia eroja. Puurakenteisen talon rakentamisvaiheen aiheuttama hiilipiikki on selkeästi pienempi kuin vastaavan kivirakenteisen vaihtoehdon. Raskas perustaminen lisää rakennusvaiheen päästöjä. Massiivirakenteet tasaavat sisätilan kosteus- ja lämpötilaeroja ja säästävät näin energiaakin.
Puut varastoivat hiiltä luonnon kiertokulusta. Puutalon rakenteisiin voi varastoitua jopa enemmän hiiltä (hiilidioksidiksi muunnettuna) kun talon valmistamisessa ja käytössä syntyy hiilidioksidipäästöjä.
Ekologisesti kestävämpään ja vähähiiliseen asumiseen on onneksi tarjolla monta vaihtoehtoista tietä ja korjauskonstia. Oleellista on miettiä, millainen asumistyyli on itselleen luontevin. Toiselle sopii tekniikkaan nojautuva passiivitalo, toiselle ehkä hieman enemmän omaa vaivaa vaativa luonnonmukainen vaihtoehto. Ympäristöä vähän rasittavan talon a ja o on kokonaisvaltainen suunnittelu ja huolellinen toteutus sekä talotekniikan säätöjen tarkistaminen aika ajoin. Näistä kannattaa maksaa.
Viimekädessä ekologisesti kestävästä talosta hyötyy asukas itse: kallista ostoenergiaa kuluu vähemmän ja talo on kestävä, laadukas ja hyvä asua. Tällaisen talon jälleenmyyntiarvo on tutkimusten mukaan parempi kuin tavanomaisen. Sopiikin kysyä, miksi kaikki rakentaminen ei ole ekologisesti kestävää?
Lue ekologisesti kestävämmästä rakentamisesta tekemiltäni verkkosivuilta ja raportista:
ARKKITEHTUURITOIMISTO
Vanha Veturitalli